Tree climbing in Bulgwan / Puukiipeilyä Bulgwanissa

On Thursday one Korean English teacher that I know, called Jeremy, came over to the guesthouse with two of his students and they showed us how to do Korean calligraphy. I'd already done this a few times in Finland with my Korean class, so it was a familiar activity. It was fun, we learned how to write our names in Korean and we even had to grind the ink ourselves to use as paint:

Torstaina eräs korealainen englannin opettaja jonka tunnen, Jeremy, tuli majatalolle kahden oppilaansa kanssa ja he opettivat meille korealaista kalligrafiaa. Olin jo kokeillut sitä pari kertaa Suomessa korean kurssillani, joten se oli tuttua puuhaa. Se oli hauskaa, opimme kirjoittamaan nimemme koreaksi ja meidän piti jopa jauhata omat musteemme käyttääksemme niitä maalina:

After the calligraphy Jeremy suggested taking us tree climbing in Bulgwan. Four of us joined him, my new Norwegian friend Alina, one American man called Joey and one Frenchman called Matthieu. The tree climbing was at a park and the trees were covered in ropes to either use as a swing or a slide, to walk on or to use to climb up to the tree. The swing and slide were fun, the tree climbing itself very challenging. It took me ages to get the hang of it, but once I did, I managed to climb up to the branches and feel like I'd accomplished something.

Kalligrafian jälkeen Jeremy ehdotti puukiipeilyä ja vei neljä meistä Bulgwaniin kokeilemaan sitä. Menin sinne uuden norjalaisen kaverini Alinan, amerikkalaisen Joeyn ja ranskalaisen Matthieun kanssa. Puukiipeily oli puistossa, jonka puut olivat täynnä köysiä. Köysiä käytettiin keinuina, liukuratana, kävelyratana ja itse puukiipeilyssä. Keinut ja liukurata olivat hauskoja, mutta kiipeily oli hyvin haastavaa. Minulla kesti ikuisuus oppia kiipeämään kunnolla, mutta kun vihdoin tajusin miten, onnistuin kiipeämään puun oksille ja tunsin saavuttaneeni jotakin.

In order to climb up the tree, first I had to push the orange knot up as much as my leg could handle, then push the blue knot up as much as I could and finally push myself up with the use of my leg attached to the orange rope. It was hard work to say the least, especially after hiking the previous day ^^'

Kiipeily eteni siten, että ensin minun piti työntää oranssia solmua ylös niin paljon kuin jalkani kesti, sitten työntää sinistä solmua ylöspäin niin paljon kuin pystyin ja viimeiseksi minun piti työntää itseni ylös jalallani, joka oli kiinni oranssissa köydessä. Se oli rankkaa puuhaa, etenkin edellisen päivän vaellusretken jälkeen ^^'

After climbing and swinging, we took the subway back to the guesthouse. Well, at least we tried to. We'd ended up on the wrong the subway, so we had to change subway lines and transfer a few times. Just when I'd thought that I was comfortable using the subway, we ended up getting lost because of me xD Oh well, we made it to our station safe and sound and Alina joined me to go and rescue a certain friend from Jonggak, who'd forgotten her wallet and didn't have enough money to come back home (you know who you are ;P).

Kiipeämisen ja keinumisen jälkeen menimme metrolla takaisin majatalolle. Tai siis ainakin yritimme. Jouduimme väärään metroon, joten meidän piti vaihtaa metrolinjoja ja vaihtaa metroa pari kertaa. Juuri kun luulin, että olin tarpeeksi itsevarma kulkemaan metrolla, me eksyimme minun takiani xD Loppujen lopuksi saavuimme asemallemme turvallisesti. Minun piti käydä hakemassa eräs kaverini Jonggakista, sillä hän oli unohtanut lompakkonsa eikä hänellä ollut tarpeeksi rahaa palata kotiin. Alina liittyi seuraani ja selvisimme siitä paljon paremmin kuin aiemmasta metro-sekoilusta.