#GirlLove

I've just watched a Youtube video by one of my favourite Youtubers, Lilly Singh, aka Superwoman. She published a video about ending girl-on-girl hate, meaning all the hate girls have towards other girls, whether it's in the form of gossiping, bitching about someone behind their back or mean comments on the social media. Many women have said before how women should empower each other and not bring them down. I admit that I have said and thought mean things about other girls due to pointless reasons and I am ashamed to have done so. It makes me sad to think that we women can be so cruel to each other. I'm probably not the only one who's been part of a conversation in which one girl just starts talking shit about another girl for no particular reason, and felt uncomfortable about being present in that conversation. Yes, I know how easy it is to hate on another girl. Yes, I know that sometimes we just don't like other girls because of whatever, but it doesn't give us the right to hate on them for no reason. Even if they hurt us, they probably did it out of pointless girl-on-girl hate too, so let's just end this, ok?

Katsoin juuri yhden lempi Youtubaajani, Lilly Singhin, eli Superwomanin, Youtube-videon. Hän julkaisi videon, joka käsittelee tyttöjen välistä vihaa, tarkoittaen kaikkea vihaa jota tytöt tuntevat toisia tyttöjä kohtaan, oli se sitten juoruilun, paskan puhumisen tai ilkeiden some kommenttien muodossa. Monet naiset ovat sanoneet aikaisemmin, että naisten pitäisi vahvistaa toisiaan eikä vähentää heidän arvoaan. Myönnän, että olen sanonut ja ajatellut ilkeitä asioita toisista tytöistä ihan turhaan ja minua hävettää, että olen tehnyt niin. Minua surettaa, miten häijyjä me naiset voimme olla toisllemme. En ole varmaan ainoa, joka on ollut osana keskustelua, jossa yksi tyttö puhuu paskaa jostain toisesta tytöstä ilman mitään syytä, ja tuntenut olonsa epämukavaksi. Joo, tiedän kuinka helppoa on vihata toista tyttöä.  Joo, tiedän, että joskus emme tykkää toisista tytöistä ties minkä takia, mutta se ei oikeuta meitä vihaamaan heitä ilman mitään syytä. Vaikka he olisivatkin satuttaneet meitä, he varmaan tekivät sen turhan tyttöjen välisen vihan takia. Joten, eiköhän lopeteta tämä, jooko?

Below is Superwoman's video, please watch and share it. Spread the love, ladies! #GirlLove
Alla on Superwomanin video, toivon, että katsotte ja jaatte sen. Jakakaa rakkautta, hyvät naiset! #GirlLove

I do not own this video, I just wish to spread its message. / En omista tätä videota, haluan vain jakaa sen sanoman.

The end to my adventures in Korea...at least for now / Päätös Korean seikkailuilleni...ainakin toistaiseksi

I've been avoiding writing this post for a while, because it's my last post about Korea. I'm not exactly sure where to start from. I didn't write about all of the things I did during my last week in Seoul, because I didn't feel like they would be that interesting to read about. I met up with some friends, visited the Leeum Samsung Museum of Art (where I wasn't allowed to take photographs), went shopping at Dongdaemun, went to see Mockingjay Part 2 with Melina and visited some places for the last time while doing souvenir shopping.

Olen vältellyt tämän postauksen kirjoittamista, koska se on viimeinen Koreaa käsittelevä postaukseni. En ole ihan varma, mistä aloittaa. En kirjoittanut kaikista asioista, joita tein viimeisen viikkoni aikana, sillä minusta tuntui, että ne eivät olisi kovin kiinnostavaa luettavaa. Tapasin kavereita, kävin Leeum Samsung Taidemuseossa (jossa ei saanut ottaa valokuvia), kävin shoppailemassa Dongdaemunissa, kävin katsomassa Matkijanärhi Osa 2-elokuvan Melinan kanssa ja kävin joissakin paikoissa viimeistä kertaa samalla kun ostin tuliaisia.

There is one thing that I would like to report about from my second last day in Seoul. Do you remember the Korean grandma I was sitting next to on my flight from Helsinki to Seoul? We'd swapped contact details after the flight and we'd occasionally kept in touch. She'd invited me to go and visit them, but it wasn't really possible for me, as I was tied to my job at the guesthouse and I didn't really feel comfortable going to visit some people I could barely communicate with. However, on the Sunday I'd spent with Jinwoo, she contacted me and wanted to meet up in Seoul on Monday, if it was possible with me. I was very surprised and didn't know what to do at first. I thought it would be nice to see her again, but on the other hand I was also thinking what on Earth could I do with her? There isn't much for the elderly to do in Hongdae (as it's a place for students with its shops, bars and clubs) and I was worried about communication, because my Korean isn't good and she barely speaks English. I also wouldn't have that much time to spend with her, because I needed to pack, so I felt bad having her come all the way to Seoul to meet me for just a short period of time. I asked Jinwoo to translate what she was texting me and what I wanted to say to her. He thought I should just make up some excuse and not meet her, because I don't know her and it would be awkward due to the language barrier. However, the grandma said that her husband wanted to meet me as well and that they were coming to Seoul anyway, so it would be nice to see me. So in the end, I decided to have lunch with them.

On yksi asia, josta haluan reportoida koskien toiseksi viimeistä päivääni Seoulissa. Muistatteko sen korealaisen mummon, jonka vieressä istuin lentomatkallani Helsingistä Seouliin? Vaihdoimme yhteystietoja lennon jälkeen ja pidimme välillä yhteyttä toisiimme. Hän oli kutsunut minut vierailemaan heille, mutta se ei ollut ihan mahdollista minulle, sillä olin sidottu työhöni majatalolla enkä halunnut käydä vierailemassa ihmisten luona, joiden kanssa pystyin hädin tuskin kommunikoimaan. No, sinä sunnuntaina jonka vietin Jinwoon kanssa, se mummo otti minuun yhteyttä ja halusi tavata kanssani Seoulissa maanantaina, jos se olisi minulle mahdollista. Olin hyvin yllättynyt enkä aluksi tiennyt, mitä tekisin. Olisi ollut kivaa nähdä hänet jälleen, mutta toisaalta mietin mitä ihmettä voisin tehdä hänen kanssaan? Ikäihmisille ei ole paljon tekemistä Hongdaessa (sillä se on opiskelija-alue kauppoineen, baareineen ja yökerhoineen) ja minua mietitytti, miten pystyisimme kommunikoimaan keskenämme, sillä minun koreankielentaitoni ei ole hyvä ja hän hädin tuskin puhuu englantia. Minulla ei myöskään olisi paljon aikaa viettää hänen kanssaan, sillä minun piti pakata, joten olisi ollut epäreilua häntä kohtaan pyytää häntä tulemaan Seouliin saakka vain pariksi tunniksi minua tapaamaan. Pyysin Jinwoota kääntämään mummon lähettämät tekstiviestit minulle ja mitä itse halusin sanoa hänelle. Jinwoon mielestä minun pitäisi keksiä jokin tekosyy, miksi en voisi tavata häntä, koska en tunne mummoa ja hänen kanssaan olisi kankeaa kielimuurin takia. Mutta mummo kertoi, että hänen aviomiehensä halusi myös tavata minut ja he olivat muutenkin tulossa Seouliin, joten heistä olisi mukavaa nähdä minut. Lopulta päätin syödä lounasta heidän kanssaan.

I felt happy and a bit weird seeing them again after such a long time. They were the first Koreans I'd met on my trip and also the last ones, apart from all of the staff and my roommates at the guesthouse. I took them to a restaurant I'd been to with Aleena and one Korean girl we'd met, because I remembered having one of my best Korean meals there. It was the elderly couple's first time in Hongdae, so after our delicious and slightly awkward lunch (we ate gal guksu), they wanted to visit Hongik University. I hadn't actually been to the university campus before, although I'd been in Hongdae this whole time, so I decided to visit it with them. It was nice to walk about there, especially because the weather was nice. The Korean grandma kept talking to me in Korean and I just mainly smiled and nodded ^^' Fortunately her husband could speak some English, so we managed to communicate at least a bit. After walking around the campus we walked back towards my guesthouse so that I could go and pack and they could continue on to Sinchon and Ewha to visit the universities there. I'm glad I got to see them again and say goodbye to them.

Tuntui hyvältä ja samalla vähän oudolta nähdä heidät jälleen pitkästä aikaa. He olivat ensimmäiset tapaamani korealaiset matkallani ja myös viimeiset, lukuunottamatta majatalon työntekijöitä ja huonetovereitani. Vein heidät ravintolaan, jossa olin käynyt Aleenan ja yhden tapaamamme korealaisen tytön kanssa, koska muistin syöneenin yhden parhaimmista korealaisista aterioistani siellä. Kyseessä oli iäkkään pariskunnan ensimmäinen kerta Hongdaessa, joten herkullisen ja hieman kiusalllisen lounaamme jälkeen (söimme gal guksua), he halusivat käydä Hongik yliopistolla. En ollut koskaan oikeastaan käynyt kyseisen yliopiston kampuksella, vaikka olenkin ollut Hongdaessa tämän koko matkani aikana, joten päätin mennä heidän kanssaan. Siellä oli kiva kävellä, etenkin koska oli hieno sää. Korealainen mummo puhui minulle koko ajan koreaksi ja minä suurimmaksi osaksi hymyilin ja nyökkäilin ^^' Onneksi hänen aviomiehensä osasi hieman englantia, joten pystyimme kommunikoimaan edes vähäsen. Kävelyn jälkeen jatkoimme matkaa majatalolleni, jotta voisin mennä pakkaamaan ja he voisivat jatkaa matkaa Sinchoniin ja Ewhaan. He halusivat vierailla siellä olevilla yliopistoilla myös. Olen iloinen, että sain nähdä heidät uudestaan ja että sain hyvästellä heidät.

I left Korea on Wednesday the 9th of December. It was sad to leave, I'm not gonna lie. I got to say goodbye to almost everyone. I had my last dinner with Melina, which was nice. I got to say goodbye to some of the staff at the guesthouse. Some people didn't know that I was leaving, some asked if I would come back. I got to say goodbye to Anna and Elli, my first German friends from the guesthouse. We'd arrived at the guesthouse on the same day and now it was time for me to leave. Time flew by so quickly, but I felt like I'd been there a long time. I regret not being able to say goodbye to all of my roommates and the manager. I left them all a note thanking them for their kindness and hospitality. One of my roommates, Hyegyeon, wanted to say goodbye to me in the morning, so I woke her up before I left. She helped me carry my suitcases outside and we said goodbye with a smile and a hug. I cried at the airport and on the aeroplane, especially after reading some of the goodbye messages I received from people. I didn't realise that I'd made such a positive impact on some people, it was really touching to read what they wrote to me. I felt especially tearful when reading a message from one of my roommates, Wei. She was the only one from my roommates whom I could actually have a proper conversation with, because she could speak English well. We'd had fun watching the 2015 MAMA awards together just a week earlier. I was sad that I didn't get to say goodbye to her in person, but at least we can still keep in touch.

Lähdin Koreasta keskiviikkona 9. joulukuuta. Pakko myöntää, että oli surullista lähteä. Onnistuin hyvästelemään melkein kaikki. Söin viimeisen ateriani Melinan kanssa, mikä oli mukavaa. Pääsin hyvästelemään jotkut majatalon työntekijöistä. Jotkut eivät tienneet, että olin lähdössä; jotkut taas kysyivät palaisinko. Hyvästelin Annan ja Ellin, ensimmäiset saksalaiset kaverini majatalosta. Olimme saapuneet sinne samana päivänä ja nyt oli minun aika lähteä. Aika kului niin nopeasti, mutta minusta tuntui kuin olisin ollut siellä pitkään. Kadun, etten päässyt hyvästelemään kaikkia huonetovereitani ja majatalon johtajaa. Jätin heille kaikille viestin kiittäen heitä heidän anteliaisuudestaan ja vieraanvaraisuudestaan. Yksi huonetovereistani, Hyegyeon, halusi hyvästellä minut aamulla, joten herätin hänet ennen kuin lähdin. Hän auttoi minua kantamaan matkalaukkuni ulos ja hyvästelimme toisemme hymyillen ja halaten. Itkin lentokentällä ja lentokoneessa, etenkin sen jälkeen kun olin lukenut joidenkin ihmisten hyvästely viestit. En ollut tajunnut, kuinka positiivisen vaikutuksen olin tehnyt joihinkin ihmisiin, oli hyvin koskettavaa lukea heidän viestejään. Minua itketti erityisesti lukiessani yhden huonetoverini, Wein, viestin. Hän oli ainoa huonetovereistani, jonka kanssa pystyin kunnolla keskustelemaan, sillä hän osasi englantia hyvin. Meillä oli ollut hauskaa katsoa 2015 MAMA palkintotilaisuutta yhdessä vain viikkoa aikaisemmin. Minua suretti, etten päässyt hyvästelemään häntä kasvotusten, mutta ainakin voimme silti pitää yhteyttä.

My flight went well and was pretty emptyish, so I could lie down on the four seats and rest. It was lovely to see Mum and Dad again, who were waiting for me at the airport. I even went to a concert that night after my 10 hour flight xD You'll never guess who it was: B1A4, a Kpop group, and they were having a concert in Helsinki on the night I came back from Korea! How crazy is that? I just flew back from the land of Kpop and got to see a Kpop gig on my first night back :D I experienced my first culture shock that night: Helsinki is so empty and quiet compared to Seoul!

Lentoni meni hyvin ja oli suht-tyhjä, joten pystyin makaamaan neljällä istuimella ja levätä. Oli ihanaa nähdä Äiti ja Isä jälleen, jotka odottivat minua lentokentällä. Menin jopa keikalle sinä iltana 10 tuntisen lentoni jälkeen xD Ette ikinä arvaa, ketkä esiintyivät: B1A4, yksi Kpop ryhmä, ja  heillä oli keikka Helsingissä samana iltana, kun minä tulin takaisin Koreasta! Eikö olekin hullua? Olin juuri palannut Kpopin synnyinmaasta ja pääsin Kpop keikalle ensimmäisenä iltanani Suomessa :D Koin ensimmäisen kulttuurishokkini sinä iltana: Helsinki on niin tyhjä ja hiljainen Seouliin verrattuna!

I've been back in Finlad for almost two weeks now. It's so normal to be back here, back in my own room, at home with my family. I've been catching up on a lot of sleep, as I didn't really sleep much in Korea. I miss being there. I miss the liveliness, the continuous experience of something new and the people I met there. Sometimes it feels like it never happened, like it was all just a dream. I can't believe I got to experience all these great things that I've told you about and so many other things too. Honestly, I want to thank that family for kicking me out of their house after my first whole week in Korea. If they hadn't done so, I wouldn't have experienced all these great things, I wouldn't have made such wonderful friends and I wouldn't have grown as a person, or at least not in the same way as I have now. I would've been stuck in Gimpo, teaching their daughter English and probably feeling quite lonely. Even though being kicked out was horrible at the time, it was the best thing that ever happened to me in Korea.

Olen ollut Suomessa nyt melkein kaksi viikkoa. Tuntuu niin normaalilta olla täällä, takaisin omassa huoneessani, meidän kotonamme yhdessä perheeni kanssa. Olen nukkunut paljon, sillä en oikein saanut paljon nukuttua Koreassa. Ikävöin siellä olemista. Ikävöin sen eloisuutta, jatkuvaa uusien asioiden kokemista ja ihmisiä, joita tapasin siellä. Joskus minusta tuntuu, kuin se ei olisi koskaan tapahtunut, kuin se kaikki olisi ollut vain unta. En voi uskoa, että sain kokea kaikki nämä hienot asiat, joista olen kertonut teille ja monia muita asioita myös. Ihan oikeasti, haluan kiittää sitä perhettä siitä, että heittivät minut ulos kodistaan ensimmäisen kokonaisen viikkoni jälkeen. Jos he eivät olisi tehneet niin, en olisi kokenut kaikkia näitä mahtavia asioita, en olisi saanut niin ihania kavereita enkä olisi kasvanut ihmisenä, tai en ainakaan samalla tavalla, kuin olen nyt. Olisin ollut jumissa Gimpossa, opettamassa heidän tyttärelleen englantia ja olisin varmaan ollut hyvin yksinäinen. Vaikka silloin olikin hirveää olla heitetty ulos talosta, se oli paras asia, mitä minulle ikinä tapahtui Koreassa.


So, what now, you may ask. Well, I've still got a lot of my gap year left, which I have to use wisely. I have to apply to university, for one. I was planning on visiting Ten and Melina in Germany next summer, because it would be great to see them again. Ten's already looking forward to it ^^ I will continue keeping this blog. I'm not exactly sure yet what I will write about, as Finland isn't as exciting as Korea is. Perhaps I will actually write about my observations on life, so that the title of my blog wouldn't be so misleading. If anything interesting does happen, I will write about it ;)
I've kept in touch with my friends from Korea. I hope we'll be able to keep in touch for a long time. I will go back to Korea some day, I just don't know when yet. Two things are for sure though: next time I go to Korea, I will travel more around the country and I will NOT be cleaning toilets at some guesthouse! :D

Joten mitä nyt, saatatte kysyä. No, minulla on vielä aika paljon jäljellä välivuodestani ja minun pitää käyttää aikani hyödyllisesti. Ensinnäkin, minun pitää hakea yliopistoon. Suunnittelin käyväni Saksassa ensi kesänä Teniä ja Melinaa katsomassa, koska olisi mahtavaa nähdä heidät jälleen. Ten odottaa sitä jo innolla ^^ Aion jatkaa tämän blogin pitämistä. En ole ihan varma vielä, mistä aion kijroittaa, sillä Suomi ei ole yhtä jännittävä kuin Korea. Kenties aion oikeasti kirjoittaa elämää koskevista huomioistani, jotta blogini nimi ei olisi niin harhaanjohtava. Jos jotain kiinnostavaa tapahtuu, kirjoitan siitä ;)
Olen pitänyt yhteyttä Koreassa tapaamiini kavereihin. Toivon, että pidämme yhteyttä pitkään. Jonain päivänä palaan Koreaan, en vain vielä tiedä milloin. Kaksi asiaa on kuitenkin varmaa: ensi kerralla kun menen Koreaan, aion matkustaa ympäri maata enemmän ENKÄ joudu siivoamaan jonkin majatalon vessoja! :D

Until next time! Ensi kertaan!

Olivia ^^

Visiting the National Museum of Korea / Vierailu Korean Kansallismuseossa

On Sunday I met up with Jinwoo, my friend from the SHOWUL tour (the very interesting Korean guy ;)). We visited the National Museum of Korea, because I hadn't been there before and as it was getting colder here in Korea, we wanted to do something indoors. I went to the museum a bit earlier than Jinwoo so that I could look through the exhibitions that only I was interested in and then we could look through the exhibitions we were both interested in together. I didn't expect the museum and the area surrounding it to look so nice and modern!

Sunnuntaina tapasin Jinwoon, kaverini SHOWUL-kiertueelta (se hyvin kiinnostava korealainen poika ;)). Kävimme Korean Kansallismuseossa, koska en ollut käynyt siellä vielä ja emme halunneet olla ulkona, koska täällä Koreassa ilma alkoi kylmetä. Menin museoon itse hieman aikaisemmin kuin Jinwoo, jotta voisin käydä läpi vain minua kiinnostavat näyttelyt ennen kuin kävisimme yhdessä läpi meitä molempia kiinnostavat näyttelyt. En odottanut museon ja sitä ympäröivän alueen olevan niin hienon ja modernin näköinen!

The museum is very big and has seven different sections. I was interested in the Calligraphy and Painting Exhibition, so I checked that out by myself. Below is one of the various types of calligraphy that they used to have in Korea as language and writing developed over the centuries.

Museo on hyvin suuri ja siellä on seitsemän eri osastoa. Minua kiinnosti Kalligrafia ja Maalaus-näyttely, joten kävin katsomassa sitä itsekseni. Alla on yksi monista erilaisista kalligrafia-tyyleistä joita käytettiin Koreassa kielen ja kirjoituksen kehittyessä vuosisatojen ajan.

I was going to meet Jinwoo by the Gyeongcheonsa Pagoda at 3pm. The pagoda dates back to 1348 and is 13 metres tall with 10 stories. It was nice to look at it while I waited for Jinwoo.

Meidän piti tavata Jinwoon kanssa klo 15:00 Gyengcheonsa Pagodin edessä. Pagodi pystytettiin vuonna 1348 ja on 13 metria korkea kymmenine kerroksineen. Sitä oli kiva katsella odottaessani Jinwoota.

When he arrived we went to the Medieval and Early Modern History Gallery. It was nice to have him there with me, because he could tell me what the objects on display were and what the descriptions said, as they were all in Korean. Honestly, you'd think that at least the National Museum of Korea would provide some information in English, but no. We both found it a bit ridiculous, but we just carried on looking at all the displays and reading the explanations. Below are a few pictures from this exhibition.

Kun hän saapui, menimme Keskiajan ja Varhaismodernin Historian galleriaan. Oli kivaa olla Jinwoon kanssa, sillä hän pystyi kertomaan minulle mitä näytteillä olevat esineet olivat ja mitä selityksissä luki, sillä kaikki oli kirjoitettu koreaksi. Luulisi, että sentään Korean Kansallismuseossa tarjottaisiin jotain tietoa englanniksi, mutta ei. Se oli meidän molempien mielestä hieman järjetöntä, mutta jatkoimme näyttelyiden katsomista ja selitysten lukemista. Alla on muutama kuva tästä näyttelystä.

This was a map of the world from the Korean point of view goodness knows how many centuries ago (I don't remember ^^'). From left to right there is Africa, China and Korea. I think Japan is down in the corner on the right, below Korea. / Tämä oli korealaisen näkökulman maailmankartta ties kuinka monta vuosisataa sitten (itse en muista ^^') Vasemmalta oikealle näkyy Afrikka, Kiina ja Korea. Luulen, että Japani on oikeassa ala-kulmassa Korean alla.

Men had to walk around with identity tags hanging around their necks. A man's name and I guess other important information were engraved onto a small rectangular piece of stone, which was then attached to a piece of string. / Miesten piti kulkea ns. henkilöllisyystodistuksen kanssa, joka roikkui heidän kauloistaan. Miehen nimi ja kaiketi muut tärkeät tiedot kaiverrettiin suorakaiteen muotoiseen kiveen, joka kiinnitettiin naruun.

This block was engraved with a warning to the Korean people against foreigners and the evil they would bring. Some very prejudiced king had it built some centuries ago. / Tähään murikkaan kaiverrettiin varoitus korealaisille ulkomaalaisia ja heidän tuomaansa pahuutta vastaan. Joku hyvin ennakkoluuloinen kuningas rakennutti tämän varoituksen joitakin vuosisatoja sitten.

These are some of the earliest books written about Korea by foreigners! / Nämä ovat joitakin ensimmäisiä ulkomaalaisten kirjoittamia Koreaa käsitteleviä kirjoja!

After this exhibition we went to the Asian Art exhibition where there was art from India, Southeast Asia, Central Asia, China and Japan. It was interesting to see all the artefacts from these different countries and regions. Similar artefacts were found from different countries and many represented religious/spiritual figures. The Japanese collection was probably the most interesting one, the museum is even famous for this specific collection. Below are some pictures from the Japanese collection.

Tämän näyttelyn jälkeen menimme Aasialaisen Taiteen näyttelyyn, jossa oli taidetta Intiasta, Kaakkois-Aasiasta, Keski-Aasiasta, Kiinasta ja Japanista. Oli kiinnostavaa nähdä kaikki teokset näistä eri maista ja alueista. Samanlaisia teoksia löytyi eri maista ja monet kuvasivat uskonnollisia/hengellisiä hahmoja. Japanilainen kokoelma oli varmaankin kiinnostavin, museo on jopa tunnettu tämän kokoelman takia. Alla on muutama kuva japanilaisesta kokoelmasta.

This is a painting of some gods. I don't remember exactly which way it was, but either these gods or the people that believed in them thought that the sun was round and the Earth cubic. / Tämä on maalaus jostain jumalista. En muista tasan tarkkaan miten päin se oli, mutta joko nämä jumalat tai niihin uskovat ihmiset luulivat auringon olevan pyöreä ja Maan olevan neliskulmainen.

This was the armour of a Japanese soldier / Japanilaisen sotilaan haarniska.

Finally we visited the Sculpture and Crafts exhibition, because it has Jinwoo's favourite part of the museum: the metal crafts. He likes them the most, because they look interesting and don't include writing that he can't read/understand (meaning the old calligraphy). I actually learned something new that day while looking at all the different statues of Buddha. Jinwoo told me that the person that we in the West think is Buddha (you know, the fat baldy smiling man) actually is not Buddha! He was some man who went around with a sack giving presents to people, so he was a bit like Santa Claus. I was very surprised. Neither of us know why people in Europe and the Americas think that the fat baldy "smiling Buddha" is Buddha, but he actually isn't.

Viimeiseksi kävimme Veistos ja Käsityö-näyttelyssä, koska siellä on Jinwoon lempiosa koko museosta: metalliset käsityöt. Hän pitää niistä eniten, koska ne näyttävät kiinnostavilta ja niissä ei ole kirjoitusta, jota hän ei ymmärrä (tarkoittaen vanhaa kalligrafiaa). Minä oikeastaan opin jotain uutta katsellessani erilaisia Buddha-patsaita. Jinwoo kertoi minulle, että se henkilö jota me länsimaissa pidämme Buddhana (tiedätte sen lihavan, kaljun, hymyilevän miehen) ei oikeasti ole Buddha! Hän oli joku mies, joka kulki säkin kanssa jakaen lahjoja ihmisille, vähän kuten Joulupukki. Olin hyvin yllättynyt. Kumpikaan meistä ei tiennyt, miksi Euroopassa ja Amerikoissa pidetään sitä lihavaa kaljua "hymyilevää Buddhaa" Buddhana, mutta hän ei oikeasti ole Buddha.

This is a statue of the Pensive Bodhisattva from the early 7th century. It is one of the most valuable National Treasures of Korea. / Tämä patsas Mietteliäästä Bodhisattvasta on varhaiselta 7. vuosisadalta. Se on yksi kallisarvoisimmista Korean kansallisaarteista.

Hungry and ready to go, we took the subway to the area near Jinwoo's university. We ate bokkeum bap, i.e. fried rice mixed with beef and chicken. It was nice to eat a delicious meal together while talking about all kinds. Our topics of discussion weren't as deep as last time (not about religion and surrogate mothers :P), but it was still nice to talk with him. Afterwards he showed me around his university. The campus was huge! We went to the rooftop to look at the view of the city, below is a picture of it.

Nälkäisenä ja valmiina lähtemään, menimme metrolla alueelle lähellä Jinwoon yliopistoa. Söimme bokkeum bappia, eli paistettua riisiä sekoitettuna naudanlihan ja kanan kanssa. Oli kivaa syödä herkullista illallista yhdessä keskustellen kaikenlaisista asioista. Tällä kertaa emme puhuneet niin syvällisistä aiheista (kuten uskonnosta ja sijaisäideistä :P), mutta oli silti mukavaa puhua hänen kanssaan. Illallisen jälkeen Jinwoo vei minut hänen yliopistolleen. Kampus oli valtava! Menimme katolle katsomaan näköalaa kaupungista, alla on kuva siitä.

Feeling cold, we went to a nearby cafe to have something hot to drink and talk some more, before we had to part ways. I enjoyed spending time with him and we had a lot in common ^^ We joked about how we'll have to meet up again when I visit Korea again in 10 years' time. Hopefully I'll be visiting again sooner than that!

Meille tuli kylmä, joten menimme lähellä olevaan kahvilaan juomaan jotain kuumaa ja juttelemaan lisää, ennen kuin meidän piti mennä eri matkaa kotiin. Nautin hänen seurastaan ja meillä oli paljon yhteistä ^^ Vitsailimme, että meidän pitää tavata jälleen kun palaan Koreaan 10 vuoden päästä. Toivottavasti palaan pikaisemmin, kuin 10 vuoden päästä!

Peeping into temples and walking in a dark forest surrounding the royal tombs / Kurkistus temppeleihin ja kuninkaallisten hautojen ympäröimässä pimeässä metsässä käveleminen

During my last week in Korea I decided to fit in a few last places to visit that I hadn't been to yet. According to my Korea Lonely Planet guidebook, Bongeunsa Buddhist Temple and the Seonjeongneung Royal Tombs were worth visiting, so I decided to do that on Tuesday. It took a long time to get to the temple, as it was right on the other side of the city. When I finally got there, I felt a bit out of place, like I was intruding. I'm not exactly sure why I felt like this. It felt a bit disrespectful to take pictures of a place of worship, because to the Buddhists it is a special place and I didn't want them to think I was just an inconsiderate tourist taking loads of pictures of something I don't understand. Admittedly, I was a tourist taking pictures of something I didn't understand or wasn't very familiar with, but I think I acted in a very respectful manner. I didn't go inside the actual temple buildings, because there were people praying inside and it felt rude to just go inside and take pictures. Instead, I took pictures outside the buildings and peeped in to have a quick look at what the temples looked like from the inside. They were very beautiful! They had loads of different sized lanterns hanging from the ceiling, beautiful paintings and patterns on the walls and golden statues of Buddha and other important figures on some sort of altar-like tables. There were many different buildings in which different figures were worshipped or prayed to. There was also a massive statue of Buddha outside. It was a nice place to visit, although I felt a bit strange there. Below are some of the pictures I took of the place.

Päätin viimeisen viikon kunniaksi käydä muutamassa paikassa, jossa en ollut käynyt vielä. Lonely Planetin Korea-opaskirjan mukaan Bongeunsa buddhisti temppeli ja Seonjeongneung kuninkaalliset haudat olisivat käynnin arvoisia, joten päätin käydä niissä tiistaina. Temppeliin oli pitkä matka, sillä se oli ihan kaupungin toisella puolella. Kun vihdoin saavuin sinne, minusta tuntui, kuin en kuuluisi sinne; tunsin itseni hieman tunkeilijaksi. En tiedä, mistä se johtuu. Tuntui vähän epäkunnioittavalta ottaa valokuvia uskonnollisessa paikassa, sillä se on erityinen paikka buddhisteille enkä halunnut heidän pitävän minua jonain ajattelemattomana turistina, joka ottaa paljon kuvia jostain, jota hän ei ymmärrä. Myönnettäköön, että olin turisti ja otin kuvia asioista, joita en ymmärtänyt tai jotka eivät olleet niin tuttuja, mutta uskon käyttäytyneeni hyvin kunnioittavasti. En mennyt sisälle temppeli rakennuksiin, koska ihmiset rukoilivat niiden sisällä ja olisi ollut epäkohteliasta mennä sisälle ottamaan valokuvia. Sen sijaan otin kuvia rakennusten ulkopuolelta ja kurkistin sisälle nähdäkseni, miltä temppelit näyttivät sisältä. Ne olivat hyvin kauniita! Kattoja koristi monet eri kokoiset lyhdyt, seinillä oli kauniita maalauksia ja kuvioita ja jonkinlaisilla alttarin-tyyppisillä pöydillä oli kultaisia Buddha-patsaita ja muita tärkeitä hahmoja. Siellä oli paljon eri rakennuksia eri hahmojen palvelemista ja rukoilemista varten. Ulkona oli myös jättimäinen Buddha-patsas. Alueella oli kiva käydä, vaikka tunsinkin oloni oudoksi. Alla on muutama kuva, jotka otin paikan päällä:

After I was done touring the temple grounds, I took the subway to visit the Seonjeongneun Royal Tombs. It was getting late, so I wasn't sure whether it'd be worth going, as the sun was about to set. However, I thought it'd be best just to visit anyway, because I was in the area and it would've taken another hour on some other day to just come and visit the tombs.

Temppeli kierroksen jälkeen menin metrolla Seonjeongneun kuninkaallisille haudoille. Alkoi olla myöhä, joten en ollut varma olisiko sinne järkevää mennä, etenkin koska aurinko oli laskemaisillaan. Toisaalta, päätin että olisi viisainta kuitenkin käydä siellä nyt, sillä olin kyseisellä alueella ja jos olisin tullut toiste, siihen olisi mennyt tunti vain matkustaa sinne.

It was also a strange place to visit. The tombs of King Seonjong, Queen Jeonghyeon and King Jungjong where buried there in tombs in the form of hill-like mounds and they were surrounded by a forest. I walked along a path that led me through the forest towards each tomb. Some parts were restricted, so I only got to see the Queen's tomb-mound up close before the sun set. It was cold and I was alone in the forest, apart from the occasional old people walking past doing their evening exercises. It got dark very quickly in the forest, so it definitely felt like a place for the dead. After walking around in the dark and feeling like an idiot, I visited the small museum there to warm up a bit before leaving. It really didn't serve any other purpose for me, as all the information was in Korean. So yeah, if anyone ever decides to visit these tombs, go when the weather is nice and during the day so that you'll actually get to see something and enjoy the nature around you. The only interesting part was that there was a separate road for the spirits and for the King. Visitors could only walk along the King's Road.

Tämä oli myös outo vierailu kohde. Kuningas Seonjong, Kuningatar Jeonghyeon ja Kuningas Jungjon ovat haudattu sinne kumpula-tyyppisiin hautoihin, joita ympäröi metsä. Kävelin polkua pitkin, joka johti minut metsän läpi jokaiselle haudalle. Jotkut alueet olivat suljettuja, joten näin vain kuningattaren haudan läheltä ennen kuin aurinko laski. Oli kylmä ja olin yksin metsässä, jos ei lasketa ohitse kulkevia vanhuksia, jotka olivat ilta kävelyllään. Metsässä pimeni hyvin nopeasti, joten se tuntui hyvin sopivalta paikalta kuolleille. Pimeässä kävelemisen jälkeen ja tuntien oloni idiootiksi, kävin alueella olevassa pienessä museossa lämmittelemässä, ennen kuin lähdin. Museolla ei ollut mitään muuta virkaa minulle, sillä kaikki tieto oli koreaksi. Joten, jos joku teistä joskus päättää käydä näillä haudoilla, menkää keskellä päivää ja kun on hyvä sää, jotta voitte edes nähdä jotakin ja nauttia luonnosta. Ainoa kiinnostava asia oli, että siellä oli erilliset tiet hengille ja kuninkaalle. Vierailijat saivat kävellä vain Kuninkaan Tietä pitkin.

The NANTA Performance / NANTA-esitys

On Saturday, Tyler (my American friend who is a soldier here in Korea) and I went to see the famous NANTA performance. NANTA is a non-verbal performance in which music is made with kitchen utensils. The story is about three chefs who have to cook for a wedding banquet in just one hour. To make matters even worse, the manager makes the chefs teach his nephew how to cook. The performance was great! It was very amusing and I loved how some of the characters had their own funny mannerisms. It was great to see how they could make music just by chopping up vegetables and banging bowls and canisters etc. They also did a lot of acrobatics and threw plates at each other.

Lauantaina menin Tylerin (amerikkalaisen sotilas-kaverini) kanssa katsomaan kuuluisaa NANTA-esitystä. NANTA on sanaton esitys, jossa musiikkia soitetaan keittiötarvikkeiden avulla. Tarina kertoo kolmesta kokista, joiden pitää valmistaa ruokaa häitä varten vain tunnin sisällä. Mikä tekee tilanteesta entistä hankalamman, on että johtaja pistää kokit opettamaan sisarenpoikaansa kokkaamaan. Esitys oli mahtava! Se oli hyvin hauska ja pidin paljon siitä, että joillakin hahmoilla oli omat hassut maneerinsa. Oli mahtavaa nähdä, miten he pystyivät luomaan musiikkia vain leikkaamalla vihanneksia ja lyömällä kulhoja sekä kanistereita yms. He tekivät myös paljon akrobatiaa ja heittivät lautasia toisilleen.

The cast consisted of just four actors and one actress. I find it amusing how they were named, as you'll see in the picture below: / Näyttelijäkaartiin kuului vain neljä näyttelijää ja yksi näyttelijätär. Heidät oli nimetty hassusti, kuten näkyy alla olevasta kuvasta:

There was the Manager, the Head Chef, the Female, the Sexy Guy and the Nephew / Hahmoihin kuului Johtaja, Pääkokki, Nainen, Seksikäs Tyyppi ja Sisarenpoika.

Below are some pictures of the stage, we weren't allowed to film the performance otherwise. / Alla on muutama kuva lavasta, emme saaneet muuten kuvata esitystä:

As a part of the plot, the chefs had to prepare a soup. They disagreed with the manager and nephew about whether it tasted good or not, so they decided to choose two people from the audience to try the soup. They went around the audience and chose a middle-ageish/older Asian man and myself! They dressed us up in hats and decorative bibs and gave us each a small bowl of soup to eat. They could speak English well and asked us both where we were from as they dressed us up. They told us to enjoy our meal, but we weren't sure whether we were supposed to eat the whole portion or not. So, as we enjoyed the soup, they continued with the performance. Suddenly, there was a "fly" in the kitchen and they started chasing it. It landed in my soup, so I pretended to be disgusted and gave the bowl to the chefs. They swapped my bowl with the other man's bowl without him noticing and made him try the soup again. They asked for his approval and he still liked the soup, although a "fly" had been in it. After that we bowed to each other and the audience. I really enjoyed being on stage, but I felt embarrassed to just eat the soup in front of the audience. Towards the end of the performance they showed a picture of the bride and groom: me and the older Asian man! It was funny, but I kind of expected it, as I knew that in some cultures eating a certain dish is part of the wedding ceremony. Of course it had to be an OLDER Asian man, not a good looking, young Asian guy... oh well xD

Osana juonta oli kohtaus, jossa kokkien piti valmistaa keittoa. He olivat eri mieltä johtajan ja sisarenpojan kanssa siitä, maistuiko keitto hyvältä vai ei, joten he päättivät valita kaksi ihmistä yleisöstä maistamaan keittoa. He kiersivät yleisössä ja valitsivat iäkkäämmän aasialaisen miehen ja minut! He pukivat meidät hattuihin sekä koristeellisiin esiliinoihin ja antoivat meille molemmille pienen kulhollisen keittoa. He puhuivat englantia hyvin ja kysyivät meiltä, mistä olimme kotoisin heidän pukiessaan meitä. He kehottivat meitä nauttimaan ateriastamme, mutta emme olleet varmoja, oliko meidän tarkoitus syödä koko kulhollinen vai ei. Joten, samalla kun nautimme keitosta, he jatkoivat esitystä. Yhtäkkiä, keittiössä oli "kärpänen", jota he alkoivat jahtaamaan. Se laskeutui minun keittooni, joten esitin, että kauhistuin siitä ja annoin kulhon kokeille. He vaihtoivat kulhoni miehen kulhoon hänen huomaamattaan ja pyysivät häntä maistamaan keittoa uudestaan. He kysyivät hänen mielipidettään ja hän silti piti keitosta, vaikka siinä oli ollut "kärpänen". Sen jälkeen kumarsimme toisillemme ja yleisölle. Oli tosi kivaa olla lavalla, mutta minua nolotti syödä yleisön edessä. Esityksen loppua kohti näytettiin kuva hääparista: minusta ja iäkkäästä aasialaisesta miehestä! Se oli hassua, mutta osasin hieman odottaa sitä, sillä tiesin, että joissain kulttuureissa hääseremoniaan kuuluu jokin ruoka, joka hääparin pitää syödä. Totta kai aviomiehen piti olla IÄKÄS aasialainen mies, eikä hyvännäköinen, nuori aasialainen mies... ei voi mitään xD

Below is a picture of the souvenir I got from the performance. It's a picture of us on stage, where the chefs are asking the man's opinion on the soup, the man is giving his approval of the soup and I'm laughing, because I know that there was a "fly" in the soup. / Alla on kuva tuliaisesta, jonka sain esityksen jälkeen. Se on kuva meistä lavalla, jossa kokit kysyvät miehen mielipidettä keitosta, mies kertoo pitävänsä siitä ja minä nauran, koska tiedän, että keitossa oli "kärpänen".

The Nephew, the older Asian man, the Female, the Head Chef, the Sexy Guy and I /
Sisarenpoika, iäkäs aasialainen mies, Nainen, Pääkokki, Seksikäs Tyyppi ja minä ^^

There were quite a lot of parts in which the audience was involved. For example, there was one part in which the chefs started competing on which team could make dumplings the fastest and they got four people from the audience to help them prepare the dumplings. At one point, it was only the people from the audience on stage, because the chefs and the nephew had sneaked off the stage. The manager came into the kitchen, saw the people and went to get the chefs back on stage :D I don't want to give too much away of what happened during the performance, in case any of you ever get to see it. I really recommend going, because it was a great experience!

Esityksessä oli monia kohtia, joissa yleisö osallistui tapahtumiin. Esimerkiksi yhdessä kohdassa kokit pitivät kisan siitä, kumpi joukkue saisi mykyt valmistettua nopeimmin ja pyysivät neljää ihmistä yleisöstä auttamaan heitä valmistamaan mykyjä. Jossain vaiheessa vain ihmiset yelisöstä olivat lavalla, sillä kokit ja sisarenpoika olivat poistuneet lavalta salaa. Johtaja tuli keittiöön, näki ihmiset ja meni hakeman kokit takaisin lavalle :D En halua paljastaa liikaa esityksestä, sillä joku teistä saattaa joskus nähdä sen. Suosittelen esitystä hyvin paljon, sillä se oli mahtava kokemus!

Seoul Lantern Festival / Seoulin lyhty festivaali

Ten and I happened to meet some Brazilians in Sinchon last week and we asked them to join us to the Seoul Lantern Festival on Sunday. Two of them, Junior and Lee, were interested, so we met up with them on Sunday evening. It was the last day of the festival, so it was very crowded and there were long queues to see it. It was all very organised, as Junior pointed out to me, with everyone queueing appropriately and the staff were guiding us where to go and when to go. The festival was held by the Cheonggyecheon Stream, so we walked along the stream while admiring the lanterns and other special decorations that were on display.

Minä ja Ten tapasimme joitakin brasilialaisia viime viikolla Sinchonissa ja pyysimme heitä liittymään seuraamme sunnuntain lyhty festivaalille. Kaksi heistä, Junior ja Lee, olivat kiinnostuneita, joten tapasimme heidät sunnuntai-iltana. Se oli festivaalin viimeinen päivä, joten siellä oli hyvin ruuhkaisaa ja pitkiä jonoja. Junior huomautti minulle, että siellä oli kuitenkin hyvin järjestelmällistä, sillä kaikki jonottivat kuuliaisesti ja työntekijät ohjasivat meitä mihin suuntaan mennä ja milloin saimme mennä eteenpäin. Festivaali oli Cheonggyecheon-purolla, joten kävelimme puroa pitkin ihaillen lyhtyjä ja muita erikoisia koristeita, jotka olivat esillä.

After enjoying the lantern festival (in the rain), we had some fried chicken for dinner. I know, I've been eating a lot of fried chicken while I've been over here. What can I say, we don't really have it in Finland xD We had a nice time together eating and talking. Ten remarked to me that we've met so many people during the time we've been in Korea and she's right. I've never met so many new people from all over the world before... It's been great!

(Sateisen) festivaalin jälkeen söimme paistettua kanaa illalliseksi. Tiedän, olen syönyt paljon paistettua kanaa ollessani täällä. Minkäs teet, meillä ei oikein ole sitä Suomessa xD Meillä oli hauskaa yhdessä syöden ja jutellen. Ten huomautti minulle, että olemme tavanneet todella paljon ihmisiä ollessamme täällä Koreassa ja hän on oikeassa. En ole koskaan tavannut niin paljon ihmisiä kaikkialta maailmassa... Se on ollut mahtavaa!