I've been avoiding writing this post for a while, because it's my last post about Korea. I'm not exactly sure where to start from. I didn't write about all of the things I did during my last week in Seoul, because I didn't feel like they would be that interesting to read about. I met up with some friends, visited the Leeum Samsung Museum of Art (where I wasn't allowed to take photographs), went shopping at Dongdaemun, went to see Mockingjay Part 2 with Melina and visited some places for the last time while doing souvenir shopping.
Olen vältellyt tämän postauksen kirjoittamista, koska se on viimeinen Koreaa käsittelevä postaukseni. En ole ihan varma, mistä aloittaa. En kirjoittanut kaikista asioista, joita tein viimeisen viikkoni aikana, sillä minusta tuntui, että ne eivät olisi kovin kiinnostavaa luettavaa. Tapasin kavereita, kävin Leeum Samsung Taidemuseossa (jossa ei saanut ottaa valokuvia), kävin shoppailemassa Dongdaemunissa, kävin katsomassa Matkijanärhi Osa 2-elokuvan Melinan kanssa ja kävin joissakin paikoissa viimeistä kertaa samalla kun ostin tuliaisia.
There is one thing that I would like to report about from my second last day in Seoul. Do you remember the Korean grandma I was sitting next to on my flight from Helsinki to Seoul? We'd swapped contact details after the flight and we'd occasionally kept in touch. She'd invited me to go and visit them, but it wasn't really possible for me, as I was tied to my job at the guesthouse and I didn't really feel comfortable going to visit some people I could barely communicate with. However, on the Sunday I'd spent with Jinwoo, she contacted me and wanted to meet up in Seoul on Monday, if it was possible with me. I was very surprised and didn't know what to do at first. I thought it would be nice to see her again, but on the other hand I was also thinking what on Earth could I do with her? There isn't much for the elderly to do in Hongdae (as it's a place for students with its shops, bars and clubs) and I was worried about communication, because my Korean isn't good and she barely speaks English. I also wouldn't have that much time to spend with her, because I needed to pack, so I felt bad having her come all the way to Seoul to meet me for just a short period of time. I asked Jinwoo to translate what she was texting me and what I wanted to say to her. He thought I should just make up some excuse and not meet her, because I don't know her and it would be awkward due to the language barrier. However, the grandma said that her husband wanted to meet me as well and that they were coming to Seoul anyway, so it would be nice to see me. So in the end, I decided to have lunch with them.
On yksi asia, josta haluan reportoida koskien toiseksi viimeistä päivääni Seoulissa. Muistatteko sen korealaisen mummon, jonka vieressä istuin lentomatkallani Helsingistä Seouliin? Vaihdoimme yhteystietoja lennon jälkeen ja pidimme välillä yhteyttä toisiimme. Hän oli kutsunut minut vierailemaan heille, mutta se ei ollut ihan mahdollista minulle, sillä olin sidottu työhöni majatalolla enkä halunnut käydä vierailemassa ihmisten luona, joiden kanssa pystyin hädin tuskin kommunikoimaan. No, sinä sunnuntaina jonka vietin Jinwoon kanssa, se mummo otti minuun yhteyttä ja halusi tavata kanssani Seoulissa maanantaina, jos se olisi minulle mahdollista. Olin hyvin yllättynyt enkä aluksi tiennyt, mitä tekisin. Olisi ollut kivaa nähdä hänet jälleen, mutta toisaalta mietin mitä ihmettä voisin tehdä hänen kanssaan? Ikäihmisille ei ole paljon tekemistä Hongdaessa (sillä se on opiskelija-alue kauppoineen, baareineen ja yökerhoineen) ja minua mietitytti, miten pystyisimme kommunikoimaan keskenämme, sillä minun koreankielentaitoni ei ole hyvä ja hän hädin tuskin puhuu englantia. Minulla ei myöskään olisi paljon aikaa viettää hänen kanssaan, sillä minun piti pakata, joten olisi ollut epäreilua häntä kohtaan pyytää häntä tulemaan Seouliin saakka vain pariksi tunniksi minua tapaamaan. Pyysin Jinwoota kääntämään mummon lähettämät tekstiviestit minulle ja mitä itse halusin sanoa hänelle. Jinwoon mielestä minun pitäisi keksiä jokin tekosyy, miksi en voisi tavata häntä, koska en tunne mummoa ja hänen kanssaan olisi kankeaa kielimuurin takia. Mutta mummo kertoi, että hänen aviomiehensä halusi myös tavata minut ja he olivat muutenkin tulossa Seouliin, joten heistä olisi mukavaa nähdä minut. Lopulta päätin syödä lounasta heidän kanssaan.
I felt happy and a bit weird seeing them again after such a long time. They were the first Koreans I'd met on my trip and also the last ones, apart from all of the staff and my roommates at the guesthouse. I took them to a restaurant I'd been to with Aleena and one Korean girl we'd met, because I remembered having one of my best Korean meals there. It was the elderly couple's first time in Hongdae, so after our delicious and slightly awkward lunch (we ate gal guksu), they wanted to visit Hongik University. I hadn't actually been to the university campus before, although I'd been in Hongdae this whole time, so I decided to visit it with them. It was nice to walk about there, especially because the weather was nice. The Korean grandma kept talking to me in Korean and I just mainly smiled and nodded ^^' Fortunately her husband could speak some English, so we managed to communicate at least a bit. After walking around the campus we walked back towards my guesthouse so that I could go and pack and they could continue on to Sinchon and Ewha to visit the universities there. I'm glad I got to see them again and say goodbye to them.
Tuntui hyvältä ja samalla vähän oudolta nähdä heidät jälleen pitkästä aikaa. He olivat ensimmäiset tapaamani korealaiset matkallani ja myös viimeiset, lukuunottamatta majatalon työntekijöitä ja huonetovereitani. Vein heidät ravintolaan, jossa olin käynyt Aleenan ja yhden tapaamamme korealaisen tytön kanssa, koska muistin syöneenin yhden parhaimmista korealaisista aterioistani siellä. Kyseessä oli iäkkään pariskunnan ensimmäinen kerta Hongdaessa, joten herkullisen ja hieman kiusalllisen lounaamme jälkeen (söimme gal guksua), he halusivat käydä Hongik yliopistolla. En ollut koskaan oikeastaan käynyt kyseisen yliopiston kampuksella, vaikka olenkin ollut Hongdaessa tämän koko matkani aikana, joten päätin mennä heidän kanssaan. Siellä oli kiva kävellä, etenkin koska oli hieno sää. Korealainen mummo puhui minulle koko ajan koreaksi ja minä suurimmaksi osaksi hymyilin ja nyökkäilin ^^' Onneksi hänen aviomiehensä osasi hieman englantia, joten pystyimme kommunikoimaan edes vähäsen. Kävelyn jälkeen jatkoimme matkaa majatalolleni, jotta voisin mennä pakkaamaan ja he voisivat jatkaa matkaa Sinchoniin ja Ewhaan. He halusivat vierailla siellä olevilla yliopistoilla myös. Olen iloinen, että sain nähdä heidät uudestaan ja että sain hyvästellä heidät.
I left Korea on Wednesday the 9th of December. It was sad to leave, I'm not gonna lie. I got to say goodbye to almost everyone. I had my last dinner with Melina, which was nice. I got to say goodbye to some of the staff at the guesthouse. Some people didn't know that I was leaving, some asked if I would come back. I got to say goodbye to Anna and Elli, my first German friends from the guesthouse. We'd arrived at the guesthouse on the same day and now it was time for me to leave. Time flew by so quickly, but I felt like I'd been there a long time. I regret not being able to say goodbye to all of my roommates and the manager. I left them all a note thanking them for their kindness and hospitality. One of my roommates, Hyegyeon, wanted to say goodbye to me in the morning, so I woke her up before I left. She helped me carry my suitcases outside and we said goodbye with a smile and a hug. I cried at the airport and on the aeroplane, especially after reading some of the goodbye messages I received from people. I didn't realise that I'd made such a positive impact on some people, it was really touching to read what they wrote to me. I felt especially tearful when reading a message from one of my roommates, Wei. She was the only one from my roommates whom I could actually have a proper conversation with, because she could speak English well. We'd had fun watching the 2015 MAMA awards together just a week earlier. I was sad that I didn't get to say goodbye to her in person, but at least we can still keep in touch.
Lähdin Koreasta keskiviikkona 9. joulukuuta. Pakko myöntää, että oli surullista lähteä. Onnistuin hyvästelemään melkein kaikki. Söin viimeisen ateriani Melinan kanssa, mikä oli mukavaa. Pääsin hyvästelemään jotkut majatalon työntekijöistä. Jotkut eivät tienneet, että olin lähdössä; jotkut taas kysyivät palaisinko. Hyvästelin Annan ja Ellin, ensimmäiset saksalaiset kaverini majatalosta. Olimme saapuneet sinne samana päivänä ja nyt oli minun aika lähteä. Aika kului niin nopeasti, mutta minusta tuntui kuin olisin ollut siellä pitkään. Kadun, etten päässyt hyvästelemään kaikkia huonetovereitani ja majatalon johtajaa. Jätin heille kaikille viestin kiittäen heitä heidän anteliaisuudestaan ja vieraanvaraisuudestaan. Yksi huonetovereistani, Hyegyeon, halusi hyvästellä minut aamulla, joten herätin hänet ennen kuin lähdin. Hän auttoi minua kantamaan matkalaukkuni ulos ja hyvästelimme toisemme hymyillen ja halaten. Itkin lentokentällä ja lentokoneessa, etenkin sen jälkeen kun olin lukenut joidenkin ihmisten hyvästely viestit. En ollut tajunnut, kuinka positiivisen vaikutuksen olin tehnyt joihinkin ihmisiin, oli hyvin koskettavaa lukea heidän viestejään. Minua itketti erityisesti lukiessani yhden huonetoverini, Wein, viestin. Hän oli ainoa huonetovereistani, jonka kanssa pystyin kunnolla keskustelemaan, sillä hän osasi englantia hyvin. Meillä oli ollut hauskaa katsoa 2015 MAMA palkintotilaisuutta yhdessä vain viikkoa aikaisemmin. Minua suretti, etten päässyt hyvästelemään häntä kasvotusten, mutta ainakin voimme silti pitää yhteyttä.
My flight went well and was pretty emptyish, so I could lie down on the four seats and rest. It was lovely to see Mum and Dad again, who were waiting for me at the airport. I even went to a concert that night after my 10 hour flight xD You'll never guess who it was: B1A4, a Kpop group, and they were having a concert in Helsinki on the night I came back from Korea! How crazy is that? I just flew back from the land of Kpop and got to see a Kpop gig on my first night back :D I experienced my first culture shock that night: Helsinki is so empty and quiet compared to Seoul!
Lentoni meni hyvin ja oli suht-tyhjä, joten pystyin makaamaan neljällä istuimella ja levätä. Oli ihanaa nähdä Äiti ja Isä jälleen, jotka odottivat minua lentokentällä. Menin jopa keikalle sinä iltana 10 tuntisen lentoni jälkeen xD Ette ikinä arvaa, ketkä esiintyivät: B1A4, yksi Kpop ryhmä, ja heillä oli keikka Helsingissä samana iltana, kun minä tulin takaisin Koreasta! Eikö olekin hullua? Olin juuri palannut Kpopin synnyinmaasta ja pääsin Kpop keikalle ensimmäisenä iltanani Suomessa :D Koin ensimmäisen kulttuurishokkini sinä iltana: Helsinki on niin tyhjä ja hiljainen Seouliin verrattuna!
I've been back in Finlad for almost two weeks now. It's so normal to be back here, back in my own room, at home with my family. I've been catching up on a lot of sleep, as I didn't really sleep much in Korea. I miss being there. I miss the liveliness, the continuous experience of something new and the people I met there. Sometimes it feels like it never happened, like it was all just a dream. I can't believe I got to experience all these great things that I've told you about and so many other things too. Honestly, I want to thank that family for kicking me out of their house after my first whole week in Korea. If they hadn't done so, I wouldn't have experienced all these great things, I wouldn't have made such wonderful friends and I wouldn't have grown as a person, or at least not in the same way as I have now. I would've been stuck in Gimpo, teaching their daughter English and probably feeling quite lonely. Even though being kicked out was horrible at the time, it was the best thing that ever happened to me in Korea.
Olen ollut Suomessa nyt melkein kaksi viikkoa. Tuntuu niin normaalilta olla täällä, takaisin omassa huoneessani, meidän kotonamme yhdessä perheeni kanssa. Olen nukkunut paljon, sillä en oikein saanut paljon nukuttua Koreassa. Ikävöin siellä olemista. Ikävöin sen eloisuutta, jatkuvaa uusien asioiden kokemista ja ihmisiä, joita tapasin siellä. Joskus minusta tuntuu, kuin se ei olisi koskaan tapahtunut, kuin se kaikki olisi ollut vain unta. En voi uskoa, että sain kokea kaikki nämä hienot asiat, joista olen kertonut teille ja monia muita asioita myös. Ihan oikeasti, haluan kiittää sitä perhettä siitä, että heittivät minut ulos kodistaan ensimmäisen kokonaisen viikkoni jälkeen. Jos he eivät olisi tehneet niin, en olisi kokenut kaikkia näitä mahtavia asioita, en olisi saanut niin ihania kavereita enkä olisi kasvanut ihmisenä, tai en ainakaan samalla tavalla, kuin olen nyt. Olisin ollut jumissa Gimpossa, opettamassa heidän tyttärelleen englantia ja olisin varmaan ollut hyvin yksinäinen. Vaikka silloin olikin hirveää olla heitetty ulos talosta, se oli paras asia, mitä minulle ikinä tapahtui Koreassa.
So, what now, you may ask. Well, I've still got a lot of my gap year left, which I have to use wisely. I have to apply to university, for one. I was planning on visiting Ten and Melina in Germany next summer, because it would be great to see them again. Ten's already looking forward to it ^^ I will continue keeping this blog. I'm not exactly sure yet what I will write about, as Finland isn't as exciting as Korea is. Perhaps I will actually write about my observations on life, so that the title of my blog wouldn't be so misleading. If anything interesting does happen, I will write about it ;)
I've kept in touch with my friends from Korea. I hope we'll be able to keep in touch for a long time. I will go back to Korea some day, I just don't know when yet. Two things are for sure though: next time I go to Korea, I will travel more around the country and I will NOT be cleaning toilets at some guesthouse! :D
Joten mitä nyt, saatatte kysyä. No, minulla on vielä aika paljon jäljellä välivuodestani ja minun pitää käyttää aikani hyödyllisesti. Ensinnäkin, minun pitää hakea yliopistoon. Suunnittelin käyväni Saksassa ensi kesänä Teniä ja Melinaa katsomassa, koska olisi mahtavaa nähdä heidät jälleen. Ten odottaa sitä jo innolla ^^ Aion jatkaa tämän blogin pitämistä. En ole ihan varma vielä, mistä aion kijroittaa, sillä Suomi ei ole yhtä jännittävä kuin Korea. Kenties aion oikeasti kirjoittaa elämää koskevista huomioistani, jotta blogini nimi ei olisi niin harhaanjohtava. Jos jotain kiinnostavaa tapahtuu, kirjoitan siitä ;)
Olen pitänyt yhteyttä Koreassa tapaamiini kavereihin. Toivon, että pidämme yhteyttä pitkään. Jonain päivänä palaan Koreaan, en vain vielä tiedä milloin. Kaksi asiaa on kuitenkin varmaa: ensi kerralla kun menen Koreaan, aion matkustaa ympäri maata enemmän ENKÄ joudu siivoamaan jonkin majatalon vessoja! :D
Until next time! Ensi kertaan!
Olivia ^^
No comments:
Post a Comment